Banaanilaituri

Olen viettänyt viime kuukaudet paneutumalla kotimaisen banaanintuottajan, Kolsila Bananan satavuotishistoriikkiin. Mitä jos se sittenkin olisi totta?

Kun paperiteollisuuden alasajo nakertaa vientisatamien kannattavuutta, niin pelastaisiko banaani. Kolsila Banana laivasi 1900-luvun alussa Tervasaarelta. Uusi polvi ei ollut kotipaikkarakasta, niin kuin ei kukaan bisneksessä voi olla, vaan siirsi osan laivauksista Uuraan satamaan.

Kyllä EU:sta kannattaisi nyt hankkia vipuvoimarahaa, että kaikki on sitten kunnossa, kun suomalaisen banaanin vienti taas todella alkaa.

Tulevat kupletistit tulevat laulamaan kaihoisasti banaanilaivakeikasta. Harry Belafontea ei aitojen ahtaajien porukoissa kunnioiteta, sehän on vain laulaja, ikinä ei ole äijä banaaneja lastannut.

Raakanahan banaani täytyy matkaan laittaa, käsite vihreä kulta palaa takaisin, mutta ei havupuun, vaan Musa Sapientum-kasvin myötä. Jos lähialueelle kaivataan valmiiksi kypsää, niin homma hoidetaan kypsytysterminaalissa.

Jos ei viljelyksillä ehditä, niin Kolsila Banana-tarroituskin onnistuu, saa valita tarroitustason, että laitetaanko tarra per terttu vai peräti joka hedelmään.

Kolsila Bananan keltaiset kontit tunnetaan kohta kaikkialla maailmassa, ei kai haittaa jos niissä lukee Shipped by Steveco, Finland.

Blogikuva

Banaanilaiturin legenda alkaa elää. Siellä ovat jo käsipeliajoista työskennelleet ne kaikkein kovimmat jätkät. Esimerkiksi vuonna 1915 huomattiin että banaanit olivat kuljetuksen Kolsila-Tervasaari aikana suoristuneet. Kuuden miehen porukka päätti pelastaa asiakkaan ja urakalla taivuttivat suoristuneet banaanit taas oikeaan muotoonsa.

Sinänsä mikään ei ole muuttunut. Niinhän vieläkin Stevecon väki tekee kaikkensa asiakkaan eteen. Kontit menevät ja tulevat ajoissa ja ehjinä.

Banaanilaiturin kuppilasta tulee suosituin kahvituntipaikka, koska siellä kuulee parhaat jutut ja saa parhaat leivonnaiset, banaanitortut tai hedelmäsalaatin.

Lastipullojen kanssa ei enää puljata, mutta mieluusti hankkii ahtaaja viikonloppujuoman, joka on rouvankin mieleen. Banaanilikööri on banaanilaiturin ahtaajien lempijuoma. Jollain raittiusmiesten mielestä sopimattomalla tavalla se liittyy ammattiylpeyteen. Kolsilan banaani menee maailmalle meidän kauttamme.