Laiturikateus

Ahtaajan pojan ahtaajaisä oli hiiliporukassa. He saivat parhaat urakat ja kai jonkin verran itse valitsivat kovimmat äijät porukkaan. Se aiheutti kateutta, puhuttiin kultaprikkamiehistä.

Mikä voi olla hölmömpää, kuin työntekijöiden kadehtia toisiaan. Asia oli kuitenkin yhteinen. Tavarat maailmalle ja tavarat maailmalta. Ulkomaankaupan kova etulinja.

Onko nykyisin paremmin? No ei ole! Älkää koskaan eksykö Suomi24 (ei ihme että sanotaan Suoli24) sivustolle. Siellä kadehditaan ahtaajia tuhansin viestein.

Lähtökohta on helppo tunnistaa. Lokakirjoituksia sinne syytävä ei itse, syystä tai toisesta, työskentele satamassa, tuskin missään. Pienessä Kelakaljassa sitten haukutaan ja mollataan ihmisiä, jotka menevät satamaan koviin töihin, kaikkina vuorokauden aikoina, ympäri vuoden.

HSNYT liite 201006004 Helsinki. Vuosaari. Ahtaajat ja konttisatama. teksti: perttu häkkinen. kuva: juha metso

Kuva: Juha Metso

Ahtaajat saavat sitä palkkaa, joka on yhdessä sovittu. Sillä palkalla he elättävät itsensä ja perheensä ja kiitos Suomen jyrkän progressioverotuksen, osallistuvat yhteisten menojen kustantamiseen omaa osuuttaan suuremmin. Ahtaajan bruttopalkka päihittää monen alan palkan, mutta nettopalkalla eletään.

Aivan uusi, sairaan aikamme vitsaus on se, että ei pelkästään mollata ahtaajia, vaan homotellaan, mitä kekseliäimmin. Tai kekseliästä ja kekseliästä, yksi on keksinyt ”kiinalaisen kärryrasvan” , sitä toistellaan kuin mantraa.

Satamassa on aina ollut ronski meininki. Niinpä jotkut arvattavasti oikeat ahtaajat vastailevat ja lyövät lisää löylyä luusereiden, päätoimisten trollien ATK-kiukaalle. Ei sellainen rehvastelukaan mukavalta tunnu lukea, me suomalaisethan olemme, joitakin pakinanikkareita lukuun ottamatta, vaatimattomia ja nöyriä ihmisiä.

Mutta yhdessä asiassa kateus hellittää. Jos laiturilla ei tarkoitetakaan laivojen lastauspaikkaa, vaan suomalaista laitahyökkääjää.

Joka aamu televisiossa kerrotaan kuinka monta syöttöpistettä tai jopa maalia on suomalainen tehnyt NHL:ssä. Ilman tätä tietoa olisikin mahdoton elää.

Ja kun suomalainen alle kaksikymppinen jääkiekkoilija tekee miljoonatiliä ja ostaa yli sadantuhannen auton, niin edes luuserit eivät urputa. Kommenttipalstoilla auto kehutaan ja todetaan (aivan oikein) pelaajan ansainneen sen itse.

Mikä siinä on vaikeaa, ettei voitaisi myöntää ahtaajankin ansainneen palkkansa ihan itse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.