Kiinan uusi silkkitie – mistä siinä on kyse?

Ennen puhuttiin, etteivät kiinalaiset osaa tehdä laatua. Made in China oli vitsi, joka löytyi vain muovilelujen pohjasta. Jos Kiinassa jotain valmistettiin, tehtiin se amerikkalaisomisteisissa yhtiöissä, amerikkalaisten insinöörien suunnitelmien pohjalta ja amerikkalaisten tehtaanjohtajien valvonnassa.

Tänään on toisin. Kiinalaiset ja muutkin aasialaiset yliopistot pärjäävät vertailussa Euroopan ja Amerikan yliopistoja vastaan jo erinoimasesti. Vertailun vuoksi Peking University löytyy sijalta 29 kun Helsinki University on sijalla 91 (World University Rankings 2016-2017 by subject: business and economics).

Enää kiinalaiset eivät tarvitse länsimaalaisia kehittyäkseen. Tästä Kiinan uusi ”Belt and Road initiative”, eli uusi silkkitie on oivallinen esimerkki. Kiina on ottanut globaalin johtajan roolin itselleen.

Kiinan teollisuus tuottaa huomattavat määrät terästä, sementtiä ja rakennustyökoneita, mutta entäs kun kukaan ei halua rakentaa globaalissa taantumassa? Lisäksi Kiinan vetovoima sijoituskohteena kasvaisi eksponentiaalisesti jos iPhoneille, droneille ja kaikelle muulle kiinalaiselle elektroniikalle olisi paremmat yhteydet sekä vanhoille (EU, Lähi-Itä) että uusille (Bangladesh, Pakistan, Afrikka) markkina-alueille.

Nämä kaksi asiaa ovat suurimmat motivaattorit miksi tämä uusi silkkitieprojekti on kommunistisen puolueen toimesta laitettu käyntiin isojen lupausten saattelemana.

Rakentamalla ennennäkemättömän määrän uutta infrastruktuuria, joka yhdistää Kiinan Moskovaan, Turkkiin, Pakistaniin, Bangladeshiin ja muille köyhille mutta väkirikkaille alueille varsin löyhin lainaehdoin, Kiinan hallitus ottaa kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ehtymätön kysyntä teräkselle ja sementille sekä huippuunsa viritetyt vientiyhteydet kaikkialle maailmaan. Riski on kuitenkin jo ennestään hyvin velkaantuneelle valtiolle melkoinen.

Kiina ei kuitenkaan tyydy vielä tähän.

Toukokuussa 2014 Kiinan pääministeri Li Kequang vieraili Keniassa allekirjoittamassa sopimuksen Kenian hallituksen kanssa. Tämä sopimus kattaa rautatien Mombasasta Nairobiin (2 700 km), jonka kustannusarvio on 250 miljoonaa dollaria. Kenia tulee olemaan kauttakulkupiste kiinalaiselle liikenteelle koko eteläiseen Afrikkaan.

Lisäksi Kiinalaiset omistavat satamia Euroopasta. Ateenassa myytiin sataman enemmistöomistus kiinalaiselle valtio-omisteiselle laivayhtiö COSCO:lle, joka edelleen avaa suoran yhteyden Kiinasta Euroopan markkinoille.

COSCO:n viimeisin hankinta silkkitiealoitteen nojalla on Espanjalainen Noatum Ports kesäkuussa 2017. Se edellen lisää Kiinan vaikutusvaltaa Euroopassa.

Epäluulot Kiinan kykyyn toteuttaa massiivinen biljoonan dollarin projektinsa on kuitenkin nousussa. Esimerkiksi luottoluokittaja Moody’s laski Kiinan luottoluokitusta yhdellä pykälällä toukokuussa 2017, osittain juuri suuren velkataakan takia. Presidentti Xi ei kuitenkaan anna pienten vastoinkäymisten estää lempilapsensa kasvua.